Vera Nevanlinna
Vera Nevanlinna on koulutukseltaan Tanssitaiteen maisteri, valokuvaaja ja joogaohjaaja. Hän on tehnyt 25 vuoden mittaisen uran tanssitaiteilijana esiintyen lukuisten koti- ja ulkomaisten koreografien teoksissa ympäri maailmaa. Tällä hetkellä Vera toimii laaja-alaisesti tanssin, joogan ja valokuvataiteen kentällä.
Vera on tehnyt töitä koreografi Deborah Hayn kanssa vuodesta 2007 lähtien ja opettaa myös hänen praktiikkaansa.
“Tämä praktiikka sisältää elementtejä improvisaatiosta, muttei ole improvisaatiota, sillä – Hayn sanoin – there’s no time to improvise in the practise.”
Työpaja: Deborah Hay Practise of performance
Vera Nevanlinnan sessiossa perehdytään amerikkalaisen koreografin Deborah Hayn Practise of performance-harjoitteluun sekä pieniin koreografisiin rakenteisiin. Sessiossa tanssitaan erilaisten kysymysten kautta, omaa kehoa kuunnellen. Kysymykset houkuttelevat tanssijan löytämään valppaan ja läsnäolevan tavan luoda sekä liikettä että koreografiaa suhteessa koko ympäristöön, mukaanlukien (kuvitteelliseen) yleisön.
Soile Lahdenperä
Tanssitaiteen tohtori Soile Lahdenperä on urallaan toiminut tanssijana, koreografina ja sekä tanssin että Alexander-tekniikan opettajana. Hän on toiminut Zodiakissa 1987–2009 ja improvisoinut mm. Suomussalmiryhmässä 1990-luvulta lähtien. Soile toimi yliopistonlehtorina tanssin koulutusohjelmissa Teatterikorkeakoulussa (2013–2020).
“Suhteeni improvisaatioon on monikymmenvuotinen. Koreografinen menetelmäni kirkastui taiteellisen väitöstutkimuksen myötä improvisaatiopohjaiseksi. Työskentelyä olen selkeimmin kuvannut tutkimuksen neljässä taiteellisen osassa, joka on luettavissa osoitteessa https://actascenica.teak.fi/lahdenpera_soile/taiteelliset-tyot/3-4-myrskyn-ja-myotatuulen-terraario-tutkimuksia-ajassa-ja-tilassa/. “
Työpaja: Mitä jos vähemmän on enemmän?
Tutkimme liikkeelle lähtöjä ja reagointia impulsseihin.
Kaisa Kukkonen
Kaisa Kukkonen (1986) on Suomessa asuva monialainen taiteilija ja tanssija. Hän työskentelee liikkeen runouden, kosketuksen politiikan ja somaattisten praktiikoiden parissa. Kaisan mielenkiinnon kohteena ovat liike- ja ääni-improvisaatio, kontakti-improvisaatio, suostumus, rajojen ja kosketuksen opettaminen sekä työskentely sanojen kanssa runouden ja akateemisen kirjoittamisen muodossa. Hänen työnsä kiertelee eri muotojen välillä: hän tekee esityksiä; opettaa työpajoja ja tunteja liikkeestä, kosketuksesta ja rajoista; järjestää festivaaleja ja tapahtumia; kirjoittaa ja säveltää; improvisoi. https://kaisakukkonen.wordpress.com/
“Improvisaatio on minulle hetken runoutta, ensinäkemältä arkisten asioiden runollista yhteentuomista, läsnäoloa, yllättävyyttä ja jokaikisen hetken arvostamista. Improvisaatio on myös esityksen kuningaslaji (lainaus Katariina Vähäkallio), eli todella vaikea laji, joka vaatii vuosien harjoittelua, herkkyyden kasvattamista ja erityisesti esiintymisen harjoittelua.”
Työpaja: Kosketus osana improvisaatiota
Sessiossa käydään läpi harjoituksia liittyen kosketuksen käyttöön osana improvisaatiota. Työskentely perustuu Nita Littlen ajatukseen huomion suuntaamisesta sekä levittämisestä moneen eri kohtaan kehossa sekä tilaan ja muihin.
Kosketus suuntaa usein esiintyjän sekä yleisön huomiota: miten pitää huomio myös muualla kehossa ja improvisaation hetkessä mahdollisimman laajasti?
Liisa Risu
Koreografi Liisa Risu (1966) on työskennellyt laaja-alaisesti tanssin, sirkuksen ja teatterin parissa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Zodiakissa esitettyjen tanssiteosten Huono (2012) ja Tumma (2009) lisäksi omatuotanto Soiva/WKL (2013) sekä lukuisat Tanssiteatteri Hurjaruuthin menestyksekkäät Talvisirkukset, joissa hän on ollut sekä esiintyjänä, koreografina, käsikirjoittajana että ohjaajana – viimeksi Talvisirkus Ilon ohjaus vuonna 2022.
Risun koreografinen ajattelu risteilee eriasteisesti setatun ja hetkessä luodun tanssimisen janoilla. Muotona on usein ollut rakenteellinen improvisaatio, jossa osa koreografisista muuttujista on tarkkaan määritettyä ja osa hetkessä vapaata – improvisaatiota.
Risun koreografisen työskentelyn referenssejä ja innoittajia tanssitaiteessa ovat mm. Brown, Hauert & Zoo, Childs, Keersmaeker, Zambrano ja Eshkol.
”Kiinnostus improvisaatioon välineellisen fiksatun materiaalin tuottamisen sijasta itsearvoisena heräsi aikanaan, kun seurasin tanssijoiden työskentelyä ensimmäisessä ammattikentälle tehdyssä teoksessani. Tuntui, että läpifiksattu koreografia ei aina syttynyt täyteen eloonsa ihanista tanssijoista huolimatta – ajoitusten hienosyisyys, tuntui ajoittain kangistuvan, se mikä edellisellä kerralla oli ollut elävää ei seuraavalla toiminutkaan täysin. Lähdin miettimään, miten tanssija voisi teoksessa tehdä aina ”hyvin”, toimia tilannejatkumossa täydessä havainnoivassa potentiaalissaan – ja mitä tanssija voisi valita koreografia ”paremmin”. Säveltäjä Eero Ojaselta jäi mieleen lause vapaasta improvisaatiosta musiikissa: ”Edellinen teko vaikuttaa seuraavaan.” Tästä minulle on tullut ohjeistuksiin ajatus, että aina voi tehdä ”hyvin” kun asuu toimiessaan havainnoinnin jatkumossa.
Lähdin ensin miettimään mitä kaikkia parametrejä täysin fiksatussa koreografiassa määritetään. Entä jos osan noista muuttujista jättäisi vapaaksi – määrittäisi esimerkiksi vain tilalliset tai ajoitukselliset rakenteet tai suhteet? Koreografina oli tosi palkitsevaa nyt seurata tanssijoiden työskentelyä – miten ihania ja yllättäviä suhteellisuuksia ja liikkeellistä sointia syntyikään! Semmoista, jota ei olisi ollenkaan helppoa luoda fiksatusti. Toki tanssitaiteen saralla on ilmiömäisiä tekijöitä ja praktiikoita, joilla fiksatulla liikemateriaalilla ja sen erilaisilla kompositionaalisilla käsittelyillä on luotu – herranjestas – aivan upeita, kompleksisuudessaan huumaavia ja eläviä tansseja, mutta valitettavasti aika usein mielestäni puhdas fiksaaminen (sekin kun alun perin improvisoitua asetetaan toistettavaksi esim. videoinnin avulla) tuottaa vaihtelevasti jo tuttua tai yleistä.
Eri tavoin ja asteisesti määritetyt muuttujat tuntuvat ainakin itseäni tukevan muuten vapaassa tanssimisessa. Tuntuu, ettei ole yksi vaan on jotain, johon tukeutua. Paradoksaalisesti ja parhaimmillaan rakenteiden ja sääntöjen kuormitus vapauttaa. Mitä haastavampi on ympäröivä määrittely ja mitä enemmän se vaatii systeemistä keskittymistä sitä enemmän tilaa ja vapautta syntyy samalla keholliselle tilanteissa havainnoimiselle ja luomiselle – jaettu keskittyminen jotenkin tuntuu auttavan unohtamaan itsensä esimerkiksi psykologisena vyyhtinä. On vain suhteet, hetket ja jatkumot – tanssi.
Pohjana tarvitaan kuitenkin taitoa ja alttiutta – erilaisten jaettujen praktiikojen syventävää yhdessä harjoittamista. Minulle läheisiä ovat assisted dancing -harjoitteet, sellaiset, joissa etä- tai lähikontakti toiseen tai toisiin tanssijoihin antaa evästä omiin kehollisiin luoviin valintoihin. Eräänlainen rakenteellinen tuki sekin. Hienoimmillaan kun minulle tanssi on jotain mitä tehdään yhdessä.
Olen entinen tanssija ja siksi minua koreografina kiinnostaa teoksen kokonaisuuden lisäksi se, miten onnistua luomaan tanssijoille mielekkäitä paikkoja tanssia.”
Työpaja: Jos/kun-niin mitä?
Hetki-festivaalin sessiossa Liisan kanssa tehdään pari assisted dancing -harjoitetta ja kokeillaan kevyttä jos-niin -ehdon sisältävää tilarakennetta vapaaseen yhdessä tanssiin.
HETKI tanssi-improvisaatiofestivaali - Festival of Dance Improvisation / HKI 